Syksy on kivaa aikaa. Silloin jotenkin tuntuu olevan alussa, vähän samanlainen olo, kuin keväällä, mutta paljon parempi. Hölmöä sinänsä, että jotain uutta voisi tänä synkkänä vuodenaikana syntyä, kun luonto lähinnä valmistautuu pitkään talveen ja horrokseen. 

Mutta oikeasti, en tiedä mitään parempaa, kuin värikkäät lehdet ja se ihana viileän syysaamun tuoksun, kun polkee kouluun. Taatusti piristää, vaikka kuinka unettaisi tai muuten vain tympisi. Jotenkin tuntuu, että voisi aloittaa puhtaalta pöydältä, varsinkin nyt, kun on saanut aloittaa uuden koulun, lukion. Toisaalta, melkein samat kuviot ja naamat siellä edelleen pyörii. Mutta voipahan asettaa itselleen vaikka opiskeluun liittyviä haasteita. Ja kun aloittaa yhden asian uudelleen, hoitaa sen paremmin, ehkä se vaikuttaa myös muihin elämäntilanteisiin, katkoen niitä yhteyksiä huonompiin muistoihin, tapoihin ja muihin vastaaviin. Kunhan ei vain napsaise poikki niitä tärkeitä kontakteja, esimerkiksi toisiin. Ei ihmisen kai irrallaankaan ole hyvä purjehtia.

Tai oikeastaan minusta on hauskaa saada uusia tuttavia ja mitä nyt olen tässä enemmän näitä ystävyyssuhteitani katsellut, huomaan olevani aika pihalla. Harmi kyllä. Mutta eiköhän se tästä, positiivisempi mieli ainakin on ja motivaatiotakin ties millaisiin asioihin löytyy. Nyt vain talvea odottelemaan, niin pääsee luistelemaan ja hiihtelemään (vielä vuosi sitten en olisi millään pistänyt suksia vapaaehtoisesti jalkaan, edistystä, sanoisin!).

Mietinpä vain koska olen seuraavan kerran aikeissa tänne kirjailla. Ehkä vuoden päästä, kun taas olen kipeä, kuten nytkin. Tuossa kulki pieni poika ohitse iso koulureppu selässään, mutta onnellinen hymy kasvoillaan. Suloinen näky. :-)